Muoviroskat ja neliödraamaa paratiisisaarella.

Seuraavat kappaleet olivat pirun haastavia sanoittaa. Eli järjestyksessä ollaan numeroissa #5 ja #6, suoraan levyn puolivälissä, mutta ongelma oli siinä että tässä kohtaa tapahtui hemmetin paljon: piti selittää muoviroskat, eli “ajelehtijat”, esitellä David ja asettaa hänet rinnakkain Johnin kanssa, esitellä saaren neito, Kohia, ja kaikkien muiden suhde häneen, sekä antaa jotain osviittaa siitä, että kohta tulee ruumiita ja että vanhus, Kaeo, on nähnyt tämän kaiken jo ennalta. Tarinankerronnallisesti asiaa oli siis ihan liikaa ja tähän olisikin pitänyt saada yksi biisi lisää, jossa vaikkapa Kohian hahmoa olisi voinut avata ja käsitellä paremmin. Sopivaa biisiä ei kuitenkaan löytynyt, joten Kohian roolia oli pakko karsia. Joskus hevimetallin mieskeskeisyys johtuu siis vain siitä, että kitaristi ei tee sopivaa biisiä.

Mutta mennään eteenpäin:

 

Dreamtale WCF-kiertue 2013

Kaeo johdattaa miehet saarelle ja ryhmät kohtaavat ensi kertaa. Laivan koko ja ulkomuoto hirvittävät saarelaisia, mutta tulijat myös kiehtovat heitä. Merimiesten varusteet ja välineet tuovat hieman selitystä niille kummallisille muoviroskille, joita saarelaiset toisinaan ovat merestä poimineet. Vaikka mitään pahaa ei tapahdu, ilmassa leijuu myös uhka. Muukalaiset ovat tottuneet ottamaan haluamansa voimakeinoin. David – nuori, piinaavaa omatuntoa kantava merimies – esitellään ensimmäistä kertaa.

“Merkit olivat totta” (2013)

näky outo ja tuntematon
vaikka toisaalta merkkejä näimme
noissa valtameren “ajelehtijoissa”
jotka kielletyiksi tiesimme

laiva kuin vuori ja äänekäs
tummunut ja ruma kuin myrskypilvi melkein
kantoi miehet rannoillemme
miehet toisenlaisin elkein

BRIDGE:
hiljaa katseemme seuraa
miestä heidän vankinaan
se on mies heimon vanhin
sidottuna kahlein…

CHORUS:
kaikki merkit mistä hän kertoi olivat totta
tänään emme ole yksin – merkit olivat totta
on myös toinen maailma ja niin paljon muuta
kuin mitä kuvitella voi
he kylmän tulevaisuuden toi

nuo miehet marssivat portista
eivät he haavoistamme piittaa
ja eräs karski sotilas
kantaa petosta kasvoillaan

nyt toinen nuorempi esiin astuu
käskien muita rauhallisemmaksi
he kinaavat mitä nyt tapahtuu
ja vanhus ennusti: heitä olisi kaksi

BRIDGE:
häilyvä rauhamme taas katoaa
heillä on mies vankinaan
se on mies heimon vanhin
joka merkeistä meille ennusti…

CHORUS TOISTUU

(kuuntele biisi tästä linkistä)

World Changed Forever (2013)

Alkuasukkaat järjestävät juhlat yrittäessään toivottaa muukalaiset tervetulleiksi. Davidistä tuntuu, että näillä on jotain jonka hän on menettänyt: jonkinlainen toivo tulevasta. Hän on nähnyt liikaa ollakseen yhtä viaton, mutta hän kadehtii saarelaisia – erityisesti Anelaa ja nuorta naista, tanssijaa nimeltä Kohia. Tämä hurmaa kaikki katsojat sulavilla liikkeillään, paitsi Johnin, jonka reaktio on sydämetön ja laskelmoiva.

“Sydän pimeyden jälkeen” (2013)

hän on erakko, tuhon ruhtinas
ja hän tietää mitä haluaa
häntä vältellään ja syystäkin
ei häntä katumus vainoa
kaiken mitä näkee saalistaen
tämän heimonkin tärvellen
nyt hän silmänsä naulitsee
saaren neitoon yksinäiseen

David: “en tahdo turmiota taas todistaa
näen vain ystävän kuin enkelin taivaasta
niin kuin tuo nuorukainen tuolla
jonka kaltainen kerran olin
nyt silmissään mä hänen nään
äkkipikaisen sotilaan pelon…”

Anela “hän omistaa sydämeni yksinäisen
on kirkkautensa kuin aamutähden
hän sieluni nostaa yli pilvien…”

CHORUS:
voi, tätä tuskaa ja ahneutta
ja himoa tavatonta
tämä saari on sydän
niin sinun kuin minunkin…
vielä maailma palaa liekkimeressä
myös me sen poluilla eksyneinä
mitä järkeä on elää ja kuolla
jos tietää, että elää valheessa?

David: “näen miten hän tanssii
ympäri nuotion, liikkein sulavin
myisin elämäni ja sieluni kokonaan
ja kaiken mitä vain voisin antaa
sillä hän saa sydämeni hehkumaan”

CHORUS TOISTUU

John: “mitä silmäni näkevätkään?
tämän sydämen kyllä kaappaan
silmänräpäyksessä sen saan
eikä ole minun rakkauttani suurempaa”

CHORUS TOISTUU

(kuuntele biisi tästä linkistä )