Uniajan ulottuva kosketus ei ehkä siltikään yllä kaikkialle.

World Changed Forever-albumin kappale #3 käsitteli vielä saaren sisällissotaa Anelan näkökulmasta, mutta kappale #4 hyppääkin sitten saarelle tunkeutuvien merimiesten maailmaan, eli kokonaan toiseen perspektiiviin. Biisi on musiikillisesti melko polveileva, joten siihen oli helppo mahduttaa erilaisia fiiliksiä myös tekstin puolesta – kylmää ja kyynistä tilitystä sekä jopa leikittelevän leppoisaa nietzscheläistä nihilismiä, jazzahtelevan taustan saattelemana, tietty…

Tuohon neloseen verrattuna “Tides Of War” olikin sitten suoraviivainen ralli ja levyn ensimmäinen single, jota esitettiin muutaman kerran “remulyriikoilla” jo Venäjän keikoilla, kauan ennen albumin valmistumista.

Eli näin:

 

World Changed Forever (2013)

Anela näkee painajaisia sodasta. Hän kertoo saarelaisten kärsimyksistä ja kuinka heidän yhteisönsä on edelleen toipumassa koettelemuksista. Anelan luontainen optimismi, vastoinkäymisistä huolimatta, nousee esille.

“Sotien aallot” (2013)

Anela: “poissa ovat nuo yöt
jolloin henkemme edestä taistelimme
kuoleman ja kunnian myrskyt
me tyynnytimme
ja menetetyt ystävät
heidän hautansa pölyä keräävät…
rukoilen jumalia nyt meidät vapauttamaan
ja rauhan minulle suomaan

CHORUS:
ja niin vesi virtaa
muokaten sielujamme hiljaa
Uniajan ulottuva kosketus
on tuskassamme helpotus
nyt tunne valo auringon:
aika yhteenpaluun on
pelkomme näin poistua saa
kun sotien aallot kaikkoaa

voit kuolla painajaisiin
ja ne tahtoonsa sut taivuttaa
öihin sekä sun päiviin
ne pisaroina sataa
kuin sumu päivän kostean…
ne elävät mun pelostain
rukoilen jumalia nyt mua kuulemaan
ja mulle vapauden antamaan

CHORUS TOISTUU

VIIMEINEN CHORUS:
ja niin vesi virtaa
muokaten sielujamme hiljaa
Uniajan ulottuva kosketus
on tuskassamme helpotus
minä tänne jään
tietä etsimään
ja taakka tää mun tuskainen
tuo keskittymisen…
nyt tunne valo auringon:
aika yhteenpaluun on
pelkomme näin poistua saa
kun sotien aallot kaikkoaa”

(kuuntele biisi tästä sinkkuvideosta)

 

Dreamtale WCF-kiertueella Pakkahuoneella 2013

Edellisenä yönä, muutaman kilometrin päässä nykyaikainen kalastusalus on eksynyt myrskyssä. Miehistö on sekoitus onnenonkijaa, palkkasoturia ja pakolaista niistä katastrofaalisista tapahtumista, joita niin kutsuttu sivistynyt maailma kävi läpi: nälänhädät, epidemiat, vallankumoussodat. Heidän sielunmaisemaansa kuvataan lähinnä John-nimisen henkilön suulla. Hän on arkkityypillinen kyynikko ja oman edun tavoittelija. Kun myrsky loppuu, miehistö löytää Anelan isän, Kaeon, veneessään. Kaeo on eräänlainen noitatohtori tai näkijä, jolla on jo pitkään ollut enneunia muukalaisten tulosta sekä katastrofeista.

“Meillä ei ole jumalaa” (2013)

matkaamme eespäin läpi tyrskyn ja sateen
tuhansia maileja jo oomme seilanneet
niin etsimme jotain, jotain lisää saadaksemme
tuhat päivää vielä vapaana elääksemme

elämme löydöistä, elääksemme enemmän
valehdellen ja himoiten kostamme häpeän
ahnaasti luihin ja ytimiin asti
kunnes löydetty on salaisinkin rasti

BRIDGE:
seilaamme pitkin merta, kuin toivon harhaa
ja myyty on sielumme pois pitkän aikaa
jos tiellemme tulette, tuho teidät kohtaa
me tuomme teille tuulahduksen routaa…

CHORUS:
meillä ei ole jumalaa
on tapettu herra taivaassa
voimme mitä vain tehdä ja sanoa teille
ja jättää teidät roudan armoille

voimme uskoa jos niin valitsemme
kuin karitsoita olette huviksemme
ehkä mitään ei ole tai ehkä on jopa lisää
emme halua tietää, emme välitäkään enää

BRIDGE:
sen kun rukoilette tai kellojanne soitatte
silti tämän helvettimme kyllä kohtaatte
ette mitään meille merkitse, ette vastusta tarjoa
kylmäverisesti voimme teidät murhata!

John: “jotkut eivät mitenkään
näe sisälläin paholaista
kuin haaveissaan ne kulkevat vaan…
yhä ihmetellen vain valloituksiain
ja julmuutta alkukantaista…
on elämä tää pelkkää tyhjyyttä
eikä mikään totuudenmukaista…”

John: “ei minulla ole jumalaa
eikä sielua olemassakaan
olen mies routaisen maan…
kaiken perustelen
ja teilaan jokaisen
se mulle tuo totuuden…”

yhä matkaamme eespäin kun tyrskyt laantuu
hitaasti sumusta meille näky avautuu
katsohan vain: se on vene – nyt paapuuriin!
otetaan se kiinni, tartu jo ruoriin

BRIDGE:
otsa rypyssä hän alhaalla seisoo
Kaeo: “mikä on tämä alus suunnaton?”
hän tuijottaa, mutta miten hän voi luottaa
ja katseellaan noin vakuuttaa?

CHORUS:
Kaeo: “en pelkää ollenkaan:
on unissani paljon pahempaa”
kohta vanhus jotain lausahtaa
kuinka tarina tästä jatkuukaan?

(kuuntele biisi tästä videosta)