Muukalaiset, kuolevaiset, niin miehet kuin naiset: numeronne on oleva seitsemän.

Lyriikka on kompakti tekstimuoto. Sen sitoo ajallisessa mielessä muutaman minuutin musiikkiesitys, jossa tyypillisesti toistuvat tietyt musiikilliset rakenteet, säkeet ja kertosäkeet. Näin ollen tuntuu jotenkin luontevalta sitoa myös teksti yhteen riimittelyllä, sisäriimeillä ja jonkin pienehkön teeman kehittelyllä ja variaatioilla. Siinä mielessä se on näpertelyä. Syvyyttä teksteihin on kuitenkin mukava koettaa saada, varsinkin kun joskus niitä joutuu itsekin jälkeenpäin kuuntelemaan (tietyissä tapauksissa myös ihmisille konserttitilanteessa esittämään). Sen takia on tietyssä mielessä jopa pakko kytkeä ne laajempiin kokonaisuuksiin, jotka tekevät pienestä näpertelytekstistäkin potentiaalisesti ajattomamman ja merkityksellisemmän. Näissä teksteissä tyypillisimmät keinot tämän saavuttamiseksi ovat intertekstuaalisuus, alluusiot ja defamiliarisaatio, eli tuttujen asioiden oudoksi tekeminen.

Epsilon-albumin seuraavat kappaleet kuuluvat näin:

 

Dreamtale Helsingin On The Rocksissa kesällä 2010

“Oodi tuntemattomille” (2011)

kas kummaa – taas uusi taru kerrotaan
ei tämä koskaan tule muuttumaan
kaikki ajatukseni veivät haaksirikkoon
ja sitten katosivat

tämä epäfantasia on minulle outoa
tarvitsen fantasiaa tuntematonta
haluan heittää pois valeasuni
ja paljastaa toiveet sisimmästäni

BRIDGE:
mutta ääni kuiskaa:
“mieti mitä teet,
on parempi katsoa kuin katua
etkö tiedä ettei se ole todellista?”
olisi parempi puhkaista silmäni
ettei kiihko revi minua kappaleiksi…
seisot pohjattoman kuilun edessä
uskallatko hypätä?
haluatko nyt pudota?
kurotat sielusi tunneliin
mutta yllätkö minuun asti?

CHORUS:
nuo tuntemattomat
sisällä mieleni valkohehkuisen
sieluani houkuttelevat
kera katseiden lävistävien
sinä tuijotat tähtiä
ja voit itseäsi miettiä:
oletko etsijä tai valonkantaja?

kyllä, tiedän etteivät ne irti päästä
ne vain odottavat viimeistä henkäystä
ja kun laskeudun tuohon viimeiseen grillaukseen
näen sinusta vilauksen

hunnutettuna ja hukutettuna huijaukseen
mutta oikeudenmukaisuus sisälläsi hehkuen
muistutat minua mitä sanoit alun alkaen
kertosäkeessä näiden sävelten

BRIDGE JA CHORUS TOISTUVAT

(kuuntele biisi tästä linkistä)

Dreamtale – Epsilon (2011)

“Kuolevaisten leikit” (2011)

astuin maailmaan
toisenlaiseen ja kummaan
se oli kalpean ja kylmän rodun paikka
kävellen pitkin käytävää
ilman hymyä, ei elettäkään
kaikki oli hedelmätöntä ja yksitoikkoista
mitä elämää onkaan
tämä pystyyn kuollut helvetti?
sama mennä narun jatkoksi

en salli itseäni vedettävän
rämeeseen missä he henkensä heittävät
tosikuolevaisten mieli
kahlitsee teidät kaikki…

CHORUS:
näen ihmisiä valmiina häviämään
hukaten mahdollisuuksiaan
koska eivät saaneet valita
miksi heittäisitte kaiken menemään?
miksi pitäisitte vain pelinä elämää?

jatkan tuonpuoleiseen
aina eteenpäin liikkuen
opiskelen nuo piilotetut merkit
tiedän missä olen ollut
mille mieleni on auennut
sen takia pystyn jatkamaan
katsokaa elämäänne
ja kaivakaa sielustanne
ken tietää mitä voitte löytää?

älkääkä salliko itseänne vedettävän
rämeeseen missä he henkensä heittävät
tosikuolevaisten mieli
kahlitsee teidät kaikki…

CHORUS:
näen ihmisiä valmiina häviämään
hukaten mahdollisuuksiaan
koska eivät saaneet valita
miksi heittäisitte kaiken menemään?
miksi pitäisitte vain pelinä elämää?
jos typerysten lailla mielenne suljette
niin tulevaisuuden ja oikeuden hukkaatte
miksi heittäisitte kaiken menemään?
miksi pitäisitte vain pelinä elämää?

CHORUS TOISTUU

(kuuntele biisi tästä fanivideosta)