ÄKSÄ-blogi 6: Akseli “Linnakundi” Kaasalainen

Aksu @ Tuska 2013Eli tänäkin vuonna ÄKSÄ-blogissa “‘äijä kertoo soittoäijästä”, vain ja ainoastaan suomen kielellä. Aloitetaan vuoden ensimmäinen blogikirjoitus Loudguns– ja Dreamtale-yhtyeiden yleisön kultapojalla ja firman kuopuksella, siis lahjakkaalla herra Akseli Kaasalaisella! Sen myötä tapahtumarikasta vuotta kaikille…

Hiljainen  kova kantti

Kun liityin Dreamtaleen vuonna 2007, muistutti silloinen basisti Ristolainen minua siitä, että “bändiin kuuluu semmoinen nuori, alaikäinen kiipparistivelhokin, mutta sitä ei välttämättä sitten huomaa treeneissä.” Noh, tottahan se pitkän aikaa oli, ettei Akseli paljoa puhua pukahtanut ensimmäiseen kolmeen vuoteen. Muistan ainoastaan seuraavan hämmentyneen kommentin, kun kerran rumpalin kanssa tiedusteltiin Akselilta, jotta tykkääkö hän käyttää kiipparisooloissa koristelevia asteikoita tai onko hyvä jos käytetään biiseissä ihan pimeitä komppeja, johon Akseli siis totesi: “Eiks tuo oo vähän lapsellista?”

Akselin soitto ja soolot kuuluivat treeniksellä kyllä – loistavasti – ja sittemmin mies on avartunut myös huonon bändihuumorin suuntaan.

Aksuhali“Käynks mää hakeen sen?”

Hyvin pitkään Akseli sai kuitenkin osakseen ankaraa piikittelyä junioristatuksestaan bändissä, mikä oli todellisuudessa muun jäsenistön suunnalta vain pelkkää miehisen herkkää kiintymyksen osoitusta. On ollut hienoa seurata hemmon kasvua hiljaisesta hiirulaisesta vaivihkaa täysipainoiseksi ja tärkeäksi hahmoksi Dreamtalen soundin ja sovitusten suhteen. Akselilla on tarkka korva ja hyvä tyylitaju, mistä on biisien työstämisessä suunnaton hyöty.

Toki aina silloin tällöin junioristatus antaa muistuttaa itsestään, varsinkin muutaman virvokkeen jälkeen, varsinkin ulkomaan keikoilla… Tai festareilla… Myös Akselin itsetunto nostaa tällöin päätään, kuten yhdenkin keikan jälkeen, jolloin erään tyypin suhteen ilmeni ongelmia ja Akseli ponkaisi vieteriukkona pystyyn bäkkärillä ja kysyi: “Käynks mä hakeen sen? Haenksmä sen tänne tuolta?” Tämä näin, vaikka kaveri taisi olla noin neljä kertaa kiipparistin kokoinen… Estimme katastrofin.

Valitettavasti toisella kerralla emme pystyneet estämään katastrofia, kun Akseli voimainsa tunnossa päätti ottaa bändin vokalistin reppuselkäänsä. Eikä siinä mitään, enhän minä nyt paljoa yli sadan kilon paina… Mutta tämähän ei Aksulle riittänyt, vaan urho päätti lähteä juoksemaan. Täysiä. Vaikka baariin oli ehkä 50m matkaa. Niinhän siinä sitten kävi, että nuoren uroon jalat eivät aivojen suunnitelmaa täysin lunastaneet, vaan Tampereen Keskustori kohtasi Akselin etuhampaat ns. “riittävällä” nopeudella. Ja minä vähän tsemppasin massallani liike-energian määrää…

Erään suhteellisen kuuluisan festarikeikankin Akseli onnistuneesti missasi, koska joku viranomainen oli alkanut häntä komentelemaan kesken juhlinnan – eikä semmoista tietysti yksikään “linnakundi” voi sulattaa.

“Pistä mulle yks akseli”

Joka tapauksessa Akseli on erittäin pätevä soittaja ja hieno mies. Olen soittanut hänen kanssaan Dreamtalen lisäksi myös muutamilla Purplestone- ja The Coverslaves-yhtyeiden keikoilla, sekä nykyään myös Seppänen Electric Bandin puitteissa. Laatutavara on kysyttyä ja Akseli on tästä syystä soittanut vähän milloin missäkin projektissa. Ja tätä nykyä kuulemma miksaa ja tuottaa levyjäkin. Ihme sälli.

Tietyissä piireissä Akselin nimi yhdistetään kuitenkin kaikista kiinteimmin erääseen juomatyyppiin, jota ABC-huoltamoilta usein keikkabussiin kannetaan. Mainostamisen välttämiseksi jätän sen nyt tästä pois. Kysykää mieheltä itseltään mikä se on. Mutta minä hörppään nyt kuitenkin yhen akselin!

Eki ja Aksu