ÄKSÄ-blogi 5: Arto Pitkänen

Arto @ Inkoo“Rumpujen halki käy rumpalin tie,” lauloi vanha Talismaani. ÄKSÄ-blogi käsittelee tänään rumpalivirtuoosin nimeltä Arto Pitkänen, tai “McPitkänen”, kuten helposti voi ymmärtää. Mies on vaikuttanut rumpalointiin yhtyeissä Made In Iron, Dreamtale, Mad Hatter’s Den, sekä joissain Antti Railion projekteissa, mikä ei sekään ole mitään verrattuna Artsin vaarantuntua hohkaaviin aikoihin Tauskin bändissä…

Ässä mikä ässä

Suomeenpaluuvuosiani (2004-5) leimasi merkittävästi uusien bändiprojektien etsintä ja niinpä nuoruuteni rakkaus Iron Maiden -yhtyeeseen ajoi minut myös tutkailemaan suomalaisten Maiden-coverbändien laulajatilannetta. Kotikaupungissani Tampereella oli muistaakseni Malmbergin Juhanilla yksi projekti, johon pistin hakemusta sisään, mutta ääni ei miellyttänyt. Siispä tie vei muusikoiden.net:iin, josta löytyi kuin löytyikin vaasalainen(!) Maiden-pumppu nimeltä Made In Iron, joka etsi vokalistia keulilleen.

Lyhyiden sähköpostitiedustelujen jälkeen sain pari mp3-demoa itselleni sillä kehoituksella, että nauhoittelisin niihin kotona jonkinmoiset laulunäytteet. Ensimmäinen biiseistä oli Aces High. En tule koskaan unohtamaan sitä fiilistä, joka tuosta versiosta iski… Tarkemmin ottaen sitä, millä tatsilla ja tekniikalla tuo hemmetin rumpali vetää… “Mitä helvettiä?!?!?” Kappaleen loppurymistelyjen ja rumpurullausten aikana tutisin toimistotuolissani yliopistolla ja mietin itsekseni, että “tuossa on suomen kovin Maidenrumpali ja tuon kanssa on PAKKO päästä vetämään…”

Ja edelleenkin, kahdeksan vuotta sen jälkeen ja monien todella hyvin soittavien rumpaleiden jälkeen totean, että on olemassa fakta, mikä piireissä tiedetään: Arto on Suomen Nicko McBrain – rumpusettiä myöten, jos lavan koko sallii.

Artsi @ On The Rocks w/Dreamtale

Lennokkaat terssit

Artsille ja Made In Ironin jengille lauluni kelpasi tuolloin ja ajelin Tampereelta suhteellisen säännöllisesti tuon vajaan 200 km:n treenimatkan Vaasaan. Ihailin kovasti Artsin ammattimaisuutta musahommissa – mieshän soitteli kannuja pääelinkeinokseen ja tuon esimerkin voimaa oman musiikkiurani kehitykseen ei voi aliarvioida. Artsi myös majoitti meikäläisen Vaasan treeni- ja keikkailtamien jälkeen luokseen, jolloin ehdittiin silloin tällöin rupatella Maidenista ja muistakin neitokaisista. Artsin kylmä nahkasohva ilman lakanaa kera hikisen viltin, joka juuri ja juuri ylsi takareisien peitoksi, sai minut tosin pelkäämään tuon sensitiivisen lauluääneni keston puolesta… Noh, yhtään keikkoja ei jouduttu perumaan.

Näillä meriiteillä ujuttelin Artsin myös Dreamtaleen vuoden 2008 kieppeillä akuutin rumpaliongelman iskettyä bändiin. Nykyisen Stratovariuskannuttajan, Rolf Pilven, aikataulut kun eivät tahtoneet venyä riittävästi yhteisiin soitteluihin. Dreamtalen rumputonttia Artsi hoitelikin siitä seuraavat pari vuotta ja toi bändiin myös aimo piristysruiskeen ehkä huonoimmalla huumorilla Umeåsta itään päin…

Vad ska vi göra?

Viime vuosina en ole törmännyt Artoon niin usein, koska meidän molempien bändihommat pyörivät tällä hetkellä erikseen, mutta Made In Ironin tulevasta paluukeikasta on liikkunut huhuja jo jonkin aikaa. On kuitenkin taottava välillä muutakin, kuin rautaneitoa. Edellisen kerran törmäsimme Turun Klubilla, jossa Artsi hoiteli Mad Hatter’s Denin rumpuhommia yhteiskeikalla Dreamtalen kanssa ja sama poikkeuksellisen loistava soitto- ja seuramies se oli edelleen. Kannattaa kannuttaa.

artsi3