ÄKSÄ-blogi 1: Heikki “Hännä” Ahonen

aksa-heikki01ÄKSÄ-blogissa “äijä kertoo soittoäijästä” ja vieläpä selvällä suomen kielellä. Sivuston saamassa palautteessa on toivottu materiaalia myös kotimaan kielellä, joten tästä sitä alkaa pikku hiljaa tippumaan. Tarkoituksena on pari kertaa kuussa kertoa ja esitellä kaveri, jonka kanssa olen soittohommissa päätynyt tekemään yhteistyötä. Ensimmäisenä vuorossa Dreamtale-yhtyeestä nyttemmin tunnettu basisti Heikki Ahonen, eli Hännä.

Kohtaaminen Koskarissa

Heikki ilmestyi Dreamtale-ryhmään eräänä talvisena aamupäivänä vuonna 2008, kun Ristolaisen Pasi kohteliaasti ilmoitti eläköitymisestään. Tapasimme Tampereen Koskikeskuksen kliinisessä ympäristössä ja aloimme Ramin ja Sepon kanssa tentata syitä siihen, miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita tästä suurisilmäisestä hanslankarista, joka kertoi soittavansa 16-osanuotteja sormillaan. Seppo oli aikaisemmin puhelimessa maininnut, että kaveri on pyörinyt sen verran kovissa porukoissa aiemmin, että kannattaisi antaa sille mahdollisuus.

Voin heti ensimmäiseksi tunnustaa, että pettämätön vaistoni miessukupuolen suhteen antoi minulle väärän vaikutelman ja aloin jo haikailemaan sen 16-vuotiaan jannun perään, joka ennen Heikkiä oli basistihakemuksen jättänyt sähköpostiin. Nähtävästi Ramin ja Sepon vainu oli kuitenkin herkempänä tuolloin, koska koesoittoon mies otettiin ja sovittiin, että kalenterissa olevat neljä keikkaa olisivat sitten koeaika, jolloin kuuluisat näytteet mies- ja soittokunnosta tulisi antaa. Onneksi näin, sillä Hännä sopi Dreamtaleen, kuin nenä Hännän päähän. Päätös liittymisestä tehtiin jo ensimmäisenä keikkaviikonloppuna, kun Jyväskylän Pub Katseen lavalle oli veret vuodatettu.

Asiattomuuksien ja asiainhoidon mestari

Heikki, joka nopeasti sai uudiskasteessa nimen “Hännä”, osoittautui paitsi soittotaidoiltaan päteväksi sormettajaksi myös loistavaksi aisapariksi bändin juoksevien asioiden hoitoon. Täysin asiatontahan Hännän ulosanti suurimmaksi osaksi on, mutta luottomies siitä saatiin keikkahommien ja -reissujen järjestelyyn ja onhan se “komean näköinen siinä bändin laulajan vieressäkin”, kuten eräs kauhavalainen rouva keikan jälkeen totesi. Heikin karisma helpottikin huomattavasti omaa toilailuani silloisen mikrofonin äärellä, koska oli helppo jättää eturivi tämän karismaattisen veitikan huostaan. Niin juuri, veitikan.

aksa-heikki03

Heikki toi Dreamtalen ryhmähenkeen aimo annoksen lisää sitä kaivattua rentoutta, johon myös ilmeisesti Maestro-Keränenkin suhtautui suopeasti, koska asialliset hommat hoidettiin silti hyvin, ellei paremmin kuin aikaisemmin. Itse taas katsoin, että onhan se hyvä olla vähintään kaksi pelleä lavalla (ja treeneissä), niin Keränen saa keskittyä taiteilemaan ja nautiskelemaan soittamisesta!

Luottopakki ja bändin kuopus

Olen tätä kirjoittaessani soittanut Hännän kanssa yhteensä noin 80 keikkaa Dreamtalen ja Purplestone-coverbändin riveissä, Suomessa, Italiassa ja toisessa kotimaassani Venäjällä ja paras kuvaus tuosta fiiliksestä on se, että kun Ahonen on lavalla, niin olo on aina kuin kotonaan, vaikka olisi keskellä Venäjää tai värjöttelisi jossain Italian kuumissa illoissa. Olen itse reissuilla usein itsekseen vetäytyvää tai “katoavaa” sorttia ja häivyn silloin tällöin ennen keikkaakin johonkin vaeltamaan. Tästä on kuitenkin pidemmillä matkoilla tullut myös mukava rutiini, jonka Heikin kanssa voi jakaa – parit terävät jossain hämärässä paikallisessa ja reipas kävely tuntemattomilla kujilla – ja sitten stagelle. Hännä jakaa myös pitkälti suhtautumiseni keikkoihin ja yleisölle esiintymiseen, mikä tekee hänestä “luottopakkini”. Ainoana miinuksena on tietysti se, ettei tämä pipopäinen heinäsirkka ymmärrä tuon taivaallista jääkiekosta tai “luottopakeista”, mutta toivossa on hyvä elää…

Vaikka Heikki asettuukin passinumeroidensa puolesta Dreamtale-joukkueen senioriksi ja Rosenbomin Petteri ikään kuin “palasi” yhtyeeseen häntä myöhemmin, on Hännä kuitenkin yhtyeen henkinen kuopus energialtaan ja varsinkin jutuiltaan. Akseli (Kaasalainen, synt. 1989) on useammin kuin kerran kysynyt minun ja Heikin puheista, jopa hieman huolestuneena, että: “eikö tuo ole vähän lapsellista?” Vastaus on kyllä. Ja toivottavasti sama homma jatkuu vielä pitkään…

aksa-heikki02

Leave a Reply